Ilmastokriisin pysäyttämisellä on kiire. Haluamme varmistaa, että jos toimenpide päätetään toteuttaa, sitä voidaan seurata ja arvioida työn etenemistä. Siksi toimenpiteille on yritetty kehittää mittareita, joita seuraamalla näkee, mihin suuntaan olemme menossa. Tämänhetkiset mittarit ovat ehdotuksia siitä, miten ehdotettuja toimenpiteitä kannattaisi seurata ja mitata.
Joillekin mittareille on työkalussa asetettu tavoitteita. Ne eivät ole virallisesti hyväksyttyjä tavoitteita vaan alustavia ehdotuksia siitä, kuinka suuret muutokset näyttäisivät olevan mahdollisia nykytiedolla.
Mittareita on kolmenlaisia.
Toiminnalliset mittarit kytkeytyvät suoraan toimenpiteisiin. Ne kertovat toimenpiteen etenemisestä ja sitä, kuinka paljon toteuttaja ponnistelee kyseisen toimenpiteen puolesta. Toiminnallinen mittari on esimerkiksi talteenotettujen anestesiakaasujen osuus.
Taktiset mittarit kuvaavat ilmiötä, jota organisaatiot pyrkivät lisäämään tai vähentämään toimenpiteillä. Esimerkki taktisesta mittarista on terveydenhuollon rakennusten lämmönkulutus.
Strategiset mittarit puolestaan kuvaavat kasvihuonekaasupäästöjä (tai muita tavoitteeksi asetettuja ilmiöitä kuten kustannussäästöjä tai terveyshyötyjä) ja niitä seuraamalla saamme tietoa toimenpiteiden vaikuttavuudesta: teemmehän hallinnonaloilla oikeita asioita, jotta päästöt vähenevät ja terveys paranee?