Hyppää sisältöön
TESTI Tämä on palvelun testiversio

Sote-polku hiilineutraalisuuteen

Miten sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonala voi saavuttaa hiilineutraalisuuden 2035 mennessä?

Johdanto ja menetelmät

Antti Rinteen hallitus antoi 18.11.2019 jokaiselle ministeriölle tehtäväksi selvittää oman hallinnonalansa ilmastopäästöt, mahdollisia vähentämistoimenpiteitä ja näiden toimenpiteiden ilmasto-, kustannus-, terveys- ja muita vaikutuksia. Määräaika oli aluksi 18.12., mutta sitä sittemmin jatkettiin tammikuulle. Sosiaali- ja terveysminiteriön työn osalta sovittiin, että arvioinnin tekee Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL).

THL:n ja sosiaali- ja terveysministeriön kesken sovittiin tarkoitukseen kehitetyn työkalun hyödyntämisestä. Helsingin kaupunki oli nimittäin juuri julkaissut avoimen koodin Ilmastovahti-palvelun ilmastotoimenpiteiden suunnitteluun, arviointiin ja seurantaan. Palvelusta pystyttiin nopeasti räätälöimään tämä Suomen polut hiilineutraalisuuteen -palvelu, joka keskittyy nimenomaan kansallisen tason tarkasteluun ilmastotoimenpiteiden seurannassa ja ohjauksessa. Toistaiseksi palvelu sisältäää ainoastaan sosiaali- ja terveysalan hallinnonalan tiedot, mutta se soveltuu kaikkien hallinnonalojen käyttöön. Koska aikaa työn tekemiseen oli niukasti, ensimäisessä vaiheessa ei yritetty käynnistää ministeriöiden välistä yhteistyötä työkalun käyttämisessä.

Arviointi toteutettiin avoimen päätöksentekokäytännön mukaisesti eli siten, että tieto kerättiin jo luonnosvaiheessa aiheenmukaisille sivuille, joita päivitettiin tiedon kertyessä ja josta aina löytyi ja löytyy tuorein versio. Myös sisällön kritisointi on ollut mahdollista lähettämällä viestiä arvioinnista vastaavalle tutkijalle, joskin kunnollisiin palautekierroksiin ei ole vielä ollut aikaa.

Työssä hyödynnettiin näkemysverkkomenetelmää eli rakennettiin syy-seuraussuhteita kuvaava verkko toimenpiteistä, asiaan liittyvistä mittareista ja tavoitteista. Tavoitteena oli rakentaa sosiaali- ja terveysalan keskeisistä toimenpiteistä, päästölähteistä ja vähennyspotentiaaleista yleiskuvaus, joka myös mahdollistaa helpon porautumisen mihin tahansa yksityiskohtaan tai tietolähteeseen. Sosiaali- ja terveydenhuollon näkemysverkko rakentuu automaattisesti Suomen polut hiilineutraalisuuteen -palvelun sisällöstä.

Toteutetun avoimen arvioinnin tietosisältö perustuu pääasiassa kirjallisuuskatsaukseen, johon etsittiin tieteellisiä artikkeleita, raportteja ja katsauksia aiheeseen liittyen. Erityisen hyödyllisiä olivat kaksi vuonna 2019 julkaistua elinkaaritarkastelua useiden eri maiden terveydenhuollon ilmastopäästöistä. Myös Maailman terveysjärjestöltä WHO:lta löytyi hyödyllisiä nettisivuja. Lisäksi otettiin yhteyttä asiantuntijoihin, jos tietoa ei löytynyt suoraan julkaisuista. Tärkeimmät asiantuntijat löytyivät Maakuntien tilakeskuksesta, Kelasta ja saksalaisesta terveydenhuollon ilmastopäästöjä arvioineesta tutkimusryhmästä. Lisäksi pidettiin yhteyttä elinkaariarvioijiin Sykessä ja Harvardin yliopistossa. Tarkemmat viitteet ja tietolähteet on listattu aiheenmukaisilla sivuilla.

WHO, Maailmanpankki ja Finanssiala ovat kehittäneet erilaisia toimenpidevaihtoehtoja ilmastopäästöjen vähentämiseksi. Näitä toimenpidelistauksia käytiin läpi ja sovellettiin Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon oloihin. Useimmat tässä arvioinnissa tunnistetut ehdotukset ovatkin alunperin jostain näistä tietolähteistä.

Tunnistetut toimenpiteet

Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon kasvihuonekaasupäästöt on arvioitu 3900 kt CO2e suuruisiksi vuodelle 2014. (Yksikkönä kaikissa päästössä käytetään kt CO2e/a eli tuhatta tonnia hiilidioksidiekvivalenttia vuodessa.) Tätä määrää pidetään tämän arvioinnin vertailukohtana, koska tuoreempaa luotettavaa arviota ei ole tiedossa. Seuraavaksi kuvataan lyhyesti tunnistetut toimenpide-ehdotukset siten, että suurimmat päästövähennyspotentiaalit kuvataan ensin.

Ehkä yllättäen suurin osa sosiaali- ja terveydenhuollon kasvihuonekaasupäästöistä syntyy epäsuorasti kulutustuotteista, kun taas lämmityksen, sähkönkulutuksen ja liikenteen päästöjen osuudet ovat pienemmät kuin koko yhteiskunnan tasolla. Lääkehoidon ilmastopäästöt ovat erityisen suuret ja arvioitu 1050 kt CO2e/a suuruisiksi. Nämä  päästöt ovat kuitenkin laskeneet melko nopeasti ainakin ennen vuotta 2014, joka on uusin arvio. Tässä arvioinnissa pääteltiin, että myönteinen trendi voisi jatkua ja päästövähennyspotentiaali voi olla jopa 450 kt CO2e/a vuoteen 2030 mennessä. Tämä edellyttää, että lääkkeitä määrätään harkiten, lääkkeiden vanhenemista ja muuta hävikkiä vältetään ja etsitään kuhunkin vaivaan sellainen lääkevalmiste, jonka hiilijalanjälki on mahdollisimman pieni. Lääkehoidossa ei ole tähän mennessä kiinnitetty juuri lainkaan huomiota valmisteiden hiilijalanjälkeen, joten potentiaali voi olla suurempi kuin tässä on arvioitu. Tilanne on kuitenkin epävarma, koska tähän mennessä ei ole löytynyt kattavaa tietoa yksittäisten lääkevalmisteiden hiilijalanjäljestä; lisätutkimukset olisivat siis tarpeen.

Terveydenhuollon lämmönkulutuksen päästövähennyspotentiaali arvioitiin 256 kt CO2e/a suuruiseksi. Tämän saavuttaminen vaatii useita eri toimenpiteitä, joista tärkeimmät ovat rakennusten energiatehokkuuden parantaminen, tilojenkäytön tehostaminen ja kaukolämmön ilmastomyönteiset polttoainevalinnat. Jokaisen näiden arvioidaan tehostuvan 13 - 30 prosentilla, jolloin toimenpiteet tukevat toisiaan ja helpottavat tavoitteen saavuttamista. Sen sijaan maalämmön lisäämisen potentiaaliin ei toistaiseksi ole löytynyt riittävästi tietoa ja se on siksi arvioimatta. Jos maalämpö osoittautuu teknis-taloudelliseksi vaihtoehdoksi suuressa osassa terveydenhuollon rakennuksia, voi lämmönkulutuksen päästövähennyspotentiaali olla tässä arvioitua selvästi suurempikin.

Terveydenhuollon ruokailun päästövähennyspotentiaali arvioitiin 60 kt CO2e/a suuruiseksi. Arvio on karkea osittain johduen epäselvyydestä, mitä kaikkea oikeastaan pitäisi laskea sosiaali- ja terveysalan ruokailun piiriin. Tässä arviossa lähestymistavaksi otettiin se, että tarkastellaan sellaista ruokailua, joka on jonkin terveydenhuollon toimijan päätettävissä ja hallittavissa. Esimerkiksi palveluasumisen ruokailuja ei lasketa, jos asukas tekee itse ruokansa, mutta lasketaan, jos ruoka toimitetaan. Tämä monimuotoisuus vaikeuttaa määrien arviointia.

Vaikka ruokailun kokonaispäästöt ovat epävarmat, on varsin hyvää näyttöä siitä, että kaikkiruokaisen keskivertoihmisen ruokavaliossa on paljon parantamisen varaa ilmastomielessä. Kasvis- tai kalapainotteiseen ruokavalioon siirtyminen saattaa pienentää päästöjä 40 % tai jopa enemmän. Naudanlihan vähentäminen ja korvaaminen kasviproteiinilla on erityisen tehokasta. Myös hävikkiruoan vähentäminen esimerkiksi ylijäämäruoan jakelua kehittämällä voi tuoda lisävähennyksiä, mutta sen potentiaalin suuruutta ei ole vielä ehditty määrittää.

Terveydenhuollon sähkönkulutuksen päästövähennyspotentiaali arvioitiin 39 kt CO2e/a suuruiseksi. Tämä potentiaali perustuu aurinkopaneelien rakentamiseen terveydenhuollon rakennusten katolle, ja arvio perustuu osittain arvioihin Helsingin aurinkopaneelipotentiaalista. Arvio on melko epävarma, koska tällaista kattavaa arviota koko terveydenhuollon rakennuskannasta ei liene tehty.

Sähkönkulutuksen päästöjä voi vähentää muillakin keinoilla, mutta niitä ei ole vielä ehditty arvioida. Yksi suurista potentiaaleista on valtakunnanverkkoon tuotetun sähkön yleinen puhdistuminen uusien aurinko- ja tuulivoimaloiden ja Olkiluoto 3:n käyttöönoton myötä. Näihin sote-sektorilla ei ole suoraa vaikutusmahdollisuutta, ja siksi sen arviointia ei pidetty tässä yhteydessä kiireisenä. Toimintojen tehostaminen sähköntarpeen vähentämiseksi puolestaan on niin monimuotoinen alue, että aika ei riittänyt tarvittavien tietojen keräämiseen.

Anestesiakaasujen päästöt ovat alustavan arvion mukaan 37 kt CO2e/a, ja käytetyn kaasun talteenotto leikkaussalista on teknisesti mahdollista, joten teoriassa koko päästö on mahdollista eliminoida. Kuitenkin tässä jouduttiin tyytymään karkeaan arvioon siitä, mikä osa olisi teknis-taloudellisesti toteutettavissa: 22 kt CO2e/a. Tutkimustietoa tästä aiheesta ei löytynyt. Erään arvion mukaan kaasujen talteenottolaitteisto maksaisi noin 5000 euroa leikkaussalia kohti.

Liikenteen päästöt ja vähennyspotentiaali olivat arviossa yllättävän pienet: vain 13 kt CO2e/a päästöä ja 7 kt CO2e/a vähennyspotentiaalia. Tässä on huomioitu vain Kela-korvattavat kyydit, mutta toimialalla toki on paljon muutakin liikennettä: potilaiden liikkuminen terveydenhuollon palveluihin omatoimisesti ja henkilöstön työmatkat ovat todennäköisesti huomattavasti suuremmat kuin arvioon päätynyt liikkuminen. Näistä tulisi siis jatkossa tehdä tarkempi arviointi. Toisaalta Kela-kyytien osalta voidaan toteuttaa keskitettyjä ratkaisuja kuten kyytien yhdistelyä, kun omissa ja työmatkoissa sote-sektorin vaikutusmahdollisuudet ovat niukat ja päästöt riippuvat lähinnä kunnan liikenneinfran kehittyneisyydestä ja ihmisten mahdollisuudesta käyttää vähäpäästöisiä kulkumuotoja.

Muut vaikutukset kuin ilmastopäästöt

Arvioinnin lyhyen keston takia ei ollut mahdollista tehdä kattavaa arviota muista kuin ilmastovaikutuksista. Niitä kuitenkin tässä sanallisesti kuvataan.

Monilla päästövähennystoimenpiteillä on positiivisia terveysvaikutuksia. Erityisesti ruokailuun liittyvissä toimenpiteissä ilmastomyönteisempi dieetti on samalla terveellisempi. Samoin liikkumisessa aktiiviset kulkumuodot kuten kävely ja pyöräily parantavat myös kuntoa ja terveyttä. Lääkehoidon osalta vaikutus ei ole selvä mutta todennäköisesti myönteinen: esimerkiksi turhien antibioottikuurien välttäminen tuo paitsi mikrobiologisia myös terveyshyötyjä. Mutta liian kategoriset lääkehoidon rajoitukset voivat myös vahingoittaa terveyttä, ja parhaan tasapainon löytäminen on vaikeaa.

Polttoprosessien vähentäminen ja siirtyminen esimerkiksi sähkötoimisiin ratkaisuihin vähentää ilmastopäästöjen lisäksi ilmansaastepäästöjä niin energiantuotannossa kuin liikenteessäkin. Ulkoilman pienhiukkaset ovat suurin ympäristöterveysongelma Suomessakin. Terveyshyötyjä on odotettavissa, vaikka vaikutukset leviävät ilmansaasteiden mukana laajalle eikä yksittäisen toimenpiteen terveyshyötyjä käytännössä ole mahdollista havaita.

Kustannusvaikutuksia ei ehditty määrällisesti arvioida, mutta niistä voi kuitenkin jotain päätellä. Useimmat tässä esitetyt toimenpiteet lisäävät välittömiä kustannuksia, koska pitää investoida parempiin tai energiatehokkaampiin järjestelmiin. Kuitenkin energiansäästö pitkällä aikavälillä tuo myös säästöjä, ja toimet maksavat itsensä ainakin osittain takaisin myös rahallisesti. Myös esimerkiksi anestesiakaasut voidaan kierrättää keräämisen jälkeen, jolloin tulee säästöjä. Arvioinnin yleisvaikutelma onkin, että kustannustehokkaita toimenpiteitä on tarjolla paljon enemmän kuin mitä tähän mennessä on tehty. Rahoitukseen olisi kiinnitettävä huomiota, jotta takaisinmaksuaika ei muodostu toimenpiteiden esteeksi.

Työllisyysvaikutuksia ehdotetuilla toimenpiteillä on erityisesti maalämmön ja aurinkopaneelien lisärakentamisen osalta. Nämä vaikutukset ovat myös kuntataloudellisesti miellyttäviä, koska työllisyysvaikutukset kohdistuvat paikallisesti.

Jatkotyön johtaminen

Monet ehdotetuista toimenpiteistä voidaan toteuttaa paikallisin päätöksin: tarjottavan ruoan hiilijalanjäljen keventäminen, aurinkopaneelien tai maalämmön rakentaminen, tai energiaremontit onnistuvat siellä, missä sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnasta muutenkin päätetään. Joissakin päätöksissä toimijuus taas voi olla muualla paikallistasolla kuten kaukolämpölaitoksella tai liikkumisen osalta kunnan kaavoitusosastolla. Sähkön päästökertoimen tai liikennepalvelujen kehittämisen osalta tehokkaat toimenpiteet tehdään useiden toimijoiden voimin, ja sote-sektori voi lähinnä ottaa muutokset huomioon omassa toiminnassaan. Kuntien toimintaa voidaan paremmin ohjata sisäministeriön tai valtiovarainministeriön suunnalta kuin sosiaali- ja terveysministeriöstä.

Tähän mennessä tarkastellut toimet tuottavat arviolta 1100 kt CO2e/a päästövähennykset. Tämä on kuitenkin vain reilu neljäsosa sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaispäästöistä, joten hiilineutraalisuus on vielä kaukana. Hiilineutraalisuustyö onkin ajateltava nimenomaan johtamisena: useat eri toimijat on saatava kulkemaan polkua, jonka määränpää ei vielä ole näköpiirissä. Tärkeää on joka vaiheessa tietää, mitä kannattaa ja mitä ei kannata tehdä, ketkä ovat parhaita tekemään sen, ja miten lukuisat toimijat motivoidaan yhteistyöhön.

On tärkeää huomata, että toimenpiteillä on erilaisia vaikutuksia ja osa toimenpiteistä tukee toisiaan, kun taas osa lyö toisiaan korville. Niinpä eri hallinnonalojen ja toisaalta paikallisten ja valtakunnallisten toimijoiden yhteistyö hiilineutraalisuuteen pyrkimisessä on avainasemassa. Tämä on yksi syy siihen, miksi STM halusi käyttää tätä palvelua, joka mahdollistaa yksityiskohtiin menevän yhteistyön yli hallinnonalojen. Se myös auttaa koordinoimaan työtä ja mahdollistaa rakentavan sisällöllisen keskustelun.

Tämän arvioinnin tekijöillä ei ole tarkkaa tietoa siitä, miten eri ministeriöiden välinen yhteistyö ja toimenpiteiden yhteensovittaminen on tarkoitus toteuttaa. Hallitus ottaa kantaa hiilineutraalisuustavoitteisiin ja -toimiin varsin pian, ilmeisesti helmikuussa. Varsinainen työ kuitenkin vaatii paljon työtä ja tiedonvaihtoa. Toimenpiteiden kokonaisuus tuskin valmistuu kerralla, vaan asiaa on työstettävä iteratiivisesti ja eri osia  vähitellen yhteen sovittaen. Nyt olisi hyvä aika keskustella siitä, miten tämä yhteiskehittäminen saadaan käytännössä johdettua ja toteutettua.

 

TESTI Tämä on palvelun testiversio