Hyppää sisältöön
TESTI Tämä on palvelun testiversio

STM:n vastaus hiilineutraalisuuteen

STM:n vastausluonnos pääministerin toimeksiantoon polusta hiilineutraalisuuteen

Johdanto ja menetelmät

Antti Rinteen hallitus antoi 18.11.2019 jokaiselle ministeriölle tehtäväksi selvittää oman hallinnonalansa ilmastopäästöt, mahdollisia vähentämistoimenpiteitä ja näiden toimenpiteiden ilmasto-, kustannus-, terveys- ja muita vaikutuksia 9.1.2020 mennessä. Sosiaali- ja terveysministeriön työn osalta arvioinnin on valmistellut Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) käyttäen Ilmastovahti-palvelua. Se on Helsingin kaupungin kehittämä avoin nettityökalu ilmastotoimenpiteiden suunnitteluun, arviointiin ja seurantaan. Palvelusta räätälöitiin THL:ssa Suomen polut hiilineutraalisuuteen -palvelu, joka keskittyy nimenomaan kansallisen tason tarkasteluun ilmastotoimenpiteiden seurannassa ja ohjauksessa. Toistaiseksi palvelu sisältää ainoastaan sosiaali- ja terveysalan hallinnonalan tiedot, mutta sitä voitaisiin soveltaa kaikkien hallinnonalojen käyttöön.

Arviointi toteutettiin avoimen päätöksentekokäytännön mukaisesti eli siten, että tieto kerättiin jo luonnosvaiheessa aiheenmukaisille sivuille, joita päivitettiin tiedon kertyessä ja josta aina löytyi ja löytyy tuorein versio. Myös sisällön kritisointi on mahdollista lähettämällä viestiä arvioinnista vastaavalle tutkijalle. Työssä rakennettiin syy-seuraussuhteita kuvaava verkko toimenpiteistä, asiaan liittyvistä mittareista ja tavoitteista. Tavoitteena oli rakentaa sosiaali- ja terveysalan keskeisistä toimenpiteistä, päästölähteistä ja vähennyspotentiaaleista yleiskuvaus, joka myös mahdollistaa helpon porautumisen mihin tahansa yksityiskohtaan tai tietolähteeseen. Sosiaali- ja terveydenhuollon näkemysverkko rakentuu automaattisesti Suomen polut hiilineutraalisuuteen -palvelun sisällöstä.

Toteutetun avoimen arvioinnin tietosisältö perustuu pääasiassa kirjallisuuskatsaukseen, johon etsittiin tieteellisiä artikkeleita, raportteja ja katsauksia aiheeseen liittyen. Erityisen hyödyllisiä olivat kaksi vuonna 2019 julkaistua elinkaaritarkastelua useiden eri maiden terveydenhuollon ilmastopäästöistä (Pichler ym., 2019 https://doi.org/10.1088/1748-9326/ab19e1; Health Care Without Harm. Health Care's Climate Footprint. 2019  https://noharm-uscanada.org/ClimateFootprintReport). Myös Maailman terveysjärjestöltä WHO:lta löytyi nettisivuja aiheesta (https://www.who.int/sustainable-development/health-sector/strategies/en/ ). Lisäksi otettiin yhteyttä asiantuntijoihin, jos tietoa ei löytynyt suoraan julkaisuista. Tärkeimmät asiantuntijat löytyivät Maakuntien tilakeskuksesta, Kelasta ja saksalaisesta terveydenhuollon ilmastopäästöjä arvioineesta tutkimusryhmästä. Lisäksi saatiin palautetta sairaanhoitopiireiltä.

Tunnistetut toimenpiteet

Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon kasvihuonekaasupäästöt on arvioitu 3900 kt CO2e suuruisiksi vuodelle 2014 (Pichler ym., 2019). (Yksikkönä kaikissa päästössä käytetään kt CO2e/a eli tuhatta tonnia hiilidioksidiekvivalenttia vuodessa.) Tätä määrää pidetään tämän arvioinnin vertailukohtana, koska tuoreempaa luotettavaa arviota ei ole tiedossa.

Tunnistetut toimenpide-ehdotukset ja päästövähennyspotentiaalit on listattu alla. Yhteensä niistä syntyy noin 1100 kt CO2e/a päästövähennykset eli noin neljäsosa nykyisistä päästöistä. Muutamassa toimenpiteessä potentiaali on luultavasti suurempi, mutta tarkempi arvio vaatii lisäselvityksiä. Arvioinnin laskentaperusteet ja kirjallisuusviitteet löytyvät Suomen polut hiilineutraalisuuteen palvelusta https://hnpolut.dokku.teamy.fi sekä tekstissä olevista linkeistä.

  1. Lääkehoidon ilmastopäästöt ovat erityisen suuret ja arvioitu 1050 kt CO2e/a suuruisiksi. Nämä  päästöt ovat kuitenkin laskeneet melko nopeasti ainakin ennen vuotta 2014, joka on uusin arvio (Pichler ym., 2019). Tässä arvioinnissa pääteltiin, että myönteinen trendi voisi jatkua ja päästövähennyspotentiaali voi olla jopa 450 kt CO2e/a vuoteen 2030 mennessä. Tämä edellyttää, että lääkkeitä määrätään harkiten, lääkkeiden vanhenemista ja muuta hävikkiä vältetään ja etsitään kuhunkin vaivaan sellainen lääkevalmiste, jonka hiilijalanjälki on mahdollisimman pieni. Lääkehoidossa ei ole tähän mennessä kiinnitetty juuri lainkaan huomiota valmisteiden hiilijalanjälkeen, joten potentiaali voi olla suurempi kuin tässä on arvioitu. Toimenpiteen onnistumiseksi olisi tärkeää saada tietoa yksittäisten lääkevalmisteiden hiilijalanjäljestä, jotta se voidaan ottaa hoitovertailuissa huomioon.
  2. Terveydenhuollon lämmönkulutuksen päästövähennyspotentiaali arvioitiin 256 kt CO2e/a suuruiseksi. Tämän saavuttaminen vaatii useita eri toimenpiteitä, joista tärkeimmät ovat rakennusten energiatehokkuuden parantaminen, tilojenkäytön tehostaminen ja kaukolämmön ilmastomyönteiset polttoainevalinnat. Toimenpiteet tukevat toisiaan ja helpottavat tavoitteen saavuttamista. Potentiaalista puuttuu maalämmön lisäämisen vaikutus, ja se on jatkossa syytä arvioida myös, koska sen vaikutus on todennäköisesti suuri.
  3. Sosiaali- ja terveydenhuollon ruokailun päästövähennyspotentiaali arvioitiin 60 kt CO2e/a suuruiseksi. Arviota pitäisi täydentää työpaikkaruokailun vaikutuksilla, jolloin potentiaali todennäköisesti osoittautuu selvästi suuremmaksi. Kaikkiruokaisen keskivertoihmisen ruokavaliossa on paljon parantamisen varaa ilmastomielessä. Kasvis- tai kalapainotteiseen ruokavalioon siirtyminen saattaa pienentää päästöjä 40 % tai jopa enemmän. Myös hävikkiruoan vähentäminen esimerkiksi ylijäämäruoan jakelua kehittämällä voi tuoda lisävähennyksiä, mutta sote-sektori on tällä alueella tehnyt jo melko paljon, joten sen potentiaali on pienempi.
  4. Terveydenhuollon sähkönkulutuksen päästövähennyspotentiaali arvioitiin 39 kt CO2e/a suuruiseksi. Tämä potentiaali perustuu aurinkopaneelien rakentamiseen terveydenhuollon rakennusten katolle, ja arvio perustuu osittain arvioihin Helsingin aurinkopaneelipotentiaalista. Toimintojen tehostamista sähköntarpeen vähentämiseksi pitäisi jatkossa arvioida tarkemmin; alue on monimutkainen mutta potentiaali lupaava. Lisäksi sähkönkulutuksen päästöihin vaikuttaa ratkaisevasti sähköntuotantoratkaisut, joihin sote-sektorilla ei ole suoraa vaikutusmahdollisuutta. Tässäkin on siis alue, jossa tarvitaan hallinnonalat ylittävää yhteistyötä.
  5. Anestesiakaasujen päästöt ovat alustavan arvion mukaan 37 kt CO2e/a, ja käytetyn kaasun talteenotto leikkaussalista on teknisesti mahdollista, joten teoriassa koko päästö on mahdollista eliminoida. Teknis-taloudellisesti tästä on toteutettavissa arviolta 22 kt CO2e/a. Erään arvion mukaan kaasujen talteenottolaitteisto maksaisi noin 5000 euroa leikkaussalia kohti. Anestesiakaasut ovat merkittävä päästövähennyskohde, koska päästö on varsin suuri ja toimet suoraan sote-yksiköiden toteutettavissa.
  6. Liikenteen päästöt ja vähennyspotentiaali sisältävät tässä arviossa vain Kela-kyydit. Päästö arvioitiin 13 kt CO2e/a ja päästövähennyspotentiaali 7 kt CO2e/a. Muu asiakasliikenne ja henkilökunnan työmatkaliikenne tulisi jatkossa arvioida, koska liikenteen todellinen potentiaali on tässä laskettua suurempi. Tällöin on huomioitava, että kunnan liikennejärjestelmä on ratkaisevassa asemassa eli toimenpiteet ovat osittain sote-sektorin ulkopuolella.

Muut vaikutukset kuin ilmastopäästöt

Monilla päästövähennystoimenpiteillä on positiivisia terveysvaikutuksia. Ne vähentävät esimerkiksi ulkoilman pienhiukkasia, jotka ovat suurin ympäristöterveysongelma Suomessakin.

Erityisesti ruokailuun liittyvissä toimenpiteissä ilmastomyönteisempi dieetti on samalla terveellisempi. Samoin liikkumisessa aktiiviset kulkumuodot kuten kävely ja pyöräily parantavat myös kuntoa ja terveyttä. Lääkehoidon osalta vaikutus ei ole selvä mutta todennäköisesti myönteinen: esimerkiksi turhien antibioottikuurien välttäminen tuo paitsi mikrobiologisia myös terveyshyötyjä.

Polttoprosessien vähentäminen ja siirtyminen esimerkiksi sähkötoimisiin ratkaisuihin vähentää ilmastopäästöjen lisäksi ilmansaastepäästöjä niin energiantuotannossa kuin liikenteessäkin.. Terveyshyötyjä on odotettavissa, vaikka vaikutukset leviävät ilmansaasteiden mukana laajalle eikä yksittäisen toimenpiteen terveyshyötyjä käytännössä ole mahdollista havaita.

Useimmat tässä esitetyt toimenpiteet lisäävät välittömiä kustannuksia, koska pitää investoida parempiin tai energiatehokkaampiin järjestelmiin. Kuitenkin energiansäästö pitkällä aikavälillä tuo myös säästöjä, ja toimet maksavat itsensä ainakin osittain takaisin myös rahallisesti. Myös esimerkiksi anestesiakaasut voidaan kierrättää keräämisen jälkeen, jolloin tulee säästöjä. Arvioinnin yleisvaikutelma onkin, että kustannustehokkaita toimenpiteitä on tarjolla paljon enemmän kuin mitä tähän mennessä on tehty. Rahoitukseen olisi kiinnitettävä huomiota, jotta takaisinmaksuaika ei muodostu toimenpiteiden esteeksi.

Työllisyysvaikutuksia ehdotetuilla toimenpiteillä on erityisesti maalämmön ja aurinkopaneelien lisärakentamisen osalta. Nämä vaikutukset ovat myös kuntataloudellisesti miellyttäviä, koska työllisyysvaikutukset kohdistuvat paikallisesti.

Rajauksia ja päätelmiä

Toimenpiteiden arvioinnissa lähdettiin siitä peruslähtökohdasta, että potilas- ja asiakasturvallisuutta ja korkeaa hygienian tasoa ei vaaranneta. Esimerkiksi kertakäyttötuotteista luopuminen olisi monessa tehtävässä vaikeaa tai mahdotonta hygienian kärsimättä. Ihmisten oikeutta tarpeellisiin ja riittäviin sote-palveluiin ei myöskään voida vaarantaa. Edelä mainituista syistä on jatkotyössä arvioitava, onko sote-sektorilla hiilineutraalisuus mahdollinen tavoite vai tarvitaanko eri sektorien välistä taakanjakoa.

Ilmastotoimenpiteitä arvioitaessa tulisi myös miettiä hyvinvointitaloutta (Soste: Hyvinvointitalous https://www.soste.fi/wp-content/uploads/2018/11/hyvinvointitalous_final.pdf) ja ottaa huomioon hyvinvointitalouden ja ilmastonmuutoksen kytkennät myös kansainvälisesti (Euroopan Unionin Neuvosto: Ehdotus neuvoston päätelmiksi hyvinvointitaloudesta 17.10.2019. https://data.consilium.europa.eu/doc/document/ST-13171-2019-INIT/fi/pdf ). Jotkin toimenpiteet voivat lisätä esimerkiksi eriarvoisuutta, ellei hyvinvointitalouden näkökulmaa erityisesti oteta suunnittelussa huomioon.

Tarkastellut toimet tuottavat arviolta 1100 kt CO2e/a päästövähennykset. Tämä on kuitenkin vain reilu neljäsosa sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaispäästöistä, joten hiilineutraalisuus on vielä kaukana. Hiilineutraalisuustyö onkin ajateltava nimenomaan johtamisena: useat eri toimijat on saatava kulkemaan polkua, jonka reitti ei vielä ole näköpiirissä. Tärkeää on joka vaiheessa tietää, mitä kannattaa ja mitä ei kannata tehdä, ketkä ovat parhaita tekemään sen, ja miten lukuisat toimijat motivoidaan yhteistyöhön.

Monet ehdotetuista toimenpiteistä voidaan toteuttaa sote-toimijoiden paikallisin päätöksin: tarjottavan ruoan hiilijalanjäljen keventäminen, aurinkopaneelien tai maalämmön rakentaminen, tai energiaremontit onnistuvat siellä, missä sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnasta muutenkin päätetään. Joissakin päätöksissä toimijuus taas voi olla muualla paikallistasolla kuten kaukolämpölaitoksella tai liikkumisen osalta kunnan kaavoitusosastolla. Sähkön päästökertoimen tai liikennepalvelujen kehittämisen osalta tehokkaat toimenpiteet tehdään useiden toimijoiden voimin ja osittain valtakunnallisesti, ja sote-sektori voi lähinnä ottaa muutokset huomioon omassa toiminnassaan. Valtakunnallisesti monet tärkeät päätökset tehdään liikenne- ja viestintäministeriössä sekä työ- ja elinkeinoministeriössä. Toimijoita on siis lukuisia, ja tehokas toiminta edellyttää hyvää koordinaatiota ja yhteistyötä.

On tärkeää huomata, että toimenpiteillä on erilaisia vaikutuksia ja osa toimenpiteistä tukee toisiaan, kun taas osa lyö toisiaan korville. Niinpä eri hallinnonalojen ja toisaalta paikallisten ja valtakunnallisten toimijoiden yhteistyö hiilineutraalisuuteen pyrkimisessä on avainasemassa. STM:n käyttöönottama palvelu mahdollistaa yksityiskohtiin menevän yhteistyön yli hallinnonalojen. Tarvitaan yhteinen työskentelykehikko, josta tämä sivusto ja laajempi Helsingin ilmastovahti ovat konkreettisia esimerkkejä.

TESTI Tämä on palvelun testiversio